Figuureja ulkoiluttamassa 3

Kyllä, olen räpsinyt figuistani taas lisää kuvia. Lunta tuli sen verran että pääsin rämpimään hankeen ja ottamaan vaihteeksi talvisempia kuvia, kaikki aiemmat kuvat kun ovat kesältä.

John vs Hôgen

Tämän kuvan ottamista olen suunnitellut siitä asti kun sain idean figuurien kuvaamisesta, mutta sen toteuttaminen ei ollut ennen mahdollista, koska minulla ei ollut vielä silloin Hougenia. Olen siis todella tyytyväinen, että sain tämän vihdoinkin otettua, ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseenkin. 

Sama toisinpäin

'

En oikein osannut päättää kumman noista pistäisin, joten pistin molemmat. Sinistä Weediä on suhteellisen vaikeaa kuvata sen yksivärisyyden takia, mutta lumen kanssa saa aika hyviä kuvia otettua. 

Tulen vielä julkaisemaan osa 3.5:n koska aion muokata yhtä ottamaani kuvaa, enkä sitä vielä tähän hätään ehtinyt tehdä. Näette sitten C;

Jos Weed dubattaisiin suomeksi

Niihin aikoihin kun Hopeanuoli ilmestyi VHSänä Suomen markkinoilla, sanasta anime- ei ollut tietoakaan. Kaikki animoidut elokuvat ja sarjat koettiin kuuluvan lapsille, ja totta kai kaikki myös dubattiin suomeksi. Näin tehtiin GNGn animelle, ja muistan katsoneeni itsekin muksuna kyseistä sarjaa ihan vaan piirrettynä enkä aluksi tiedostanut sitä animeksi.
Nyt tilanne on toinen, kaikkea ei dubata suomeksi ja anime on paljon tunnetumpaa kuin 25 vuotta sitten. Weedin anime on Suomessa melkein yhtä menestynyt kuin edeltäjänsä ja se tunnetaan animena eikä piirrettynä, mutta jotkut toivovat silti että se dubattaisiin suomeksi.
Mitä mieltä olen siis tästä?

Weedin dubbauksesta haaveilevat lähinnä nuorimmat fanit. GDW on kuitenkin anime, eikä animeita yleensä dubata muille kielille kuin japaniksi. Ja jos dubataan, anime lievästi sanottuna pilataan; hahmot eivät kuulosta siltä miltä niiden ollaan alkuperäisesti suunniteltu kuulostavan, alkuperäiset vitsit häviävät käännöksessä yms. Pahimmassa tapauksessa hahmojen nimet ollaan käännetty tai ne äännetään aivan väärin. (esimerkkinä GNGn suomidubbaus) Joskus dubbaukset ovat onnistuneita, mutta mielestäni aika harvoin. Weedin ollaan sanottu kuulostavan tytöltä, voisin siis vain kuvitella kuinka järkyltä suomea puhuva Weed kuulostaisi :,) Tämä on kuitenkin vain oma mielipiteeni. Kyse on myös tottumuksesta, katsooko elokuvia ja sarjoja alkuperäisellä vai muunnetulla dubilla.

Kuvittelen suomeksi puhutun Weedin tällaiseksi:
https://www.youtube.com/watch?v=YpkMzFNYha0

Fiilistelyä tulevista suomijulkaisuista

Jonkin aikaa sitten ilmoitettiin, että Meishobu Retsuden ja Kacchu no senshi Gamu suomennetaan. Totta kai osa faneista pettyivät vähän valituista mangoista, itse olen asiasta riemastunut.
Retsuden oli jo arvattavissa, Meteor Ginkin suomennettiin joten tuntuu järkevältä suomentaa Weedistäkin sarjaan liittyvä tietokirja. En itse arvannut että Gamua suomennettaisiin, ja sarja on monille faneille aivan uusi tuttavuus.

Niihin aikoihin kun aloin vasta kunnolla tutustua Takahashin muuhun tuotantoon Gamu nousi suosikki ei-ginga-sarjakseni ja hehkutin sitä yhden ystäväni kanssa. Me molemmat luimme sarjan Mangareaderista englanniksi, joten Gamun lukeminen suomeksi on luultavasti mielenkiintoinen elämys. Itseasiassa KNSG on heti GNG:n, GDW:n ja GDW:On jälkeen suurin suosikkini Takahashin piirtämistä mangoista. Sarjan kääntäminen suomeksi on minulle siis aika shokeeraava yllätys.
Monet suomalaiset fanit tuntuvat vierastavan Gamua sen teeman ja vierauden takia. Haarniskoidut, katanaa heiluttavat koirat saattavat ideana kuulostaa omituiselta, mutta Kacchu no senshi Gamussa juttu oikeasti toimii. Suosittelen kaikille Takahashin mangoista pitäville :)

Mangojen kansista käytiin paljon keskustelua. Mielestäni on vain hyvä, että suomijulkaisuissa ei käytetä alkuperäisiä kansia, koska silloin alkuperäiset mangat erottuvat paremmin suomimangoista. Eri kannet keräävät keräilyintoa, ja ylipäätään tuntuu mielekkäämmältä omistaa mangoja eri kansilla kuin samoilla kansilla. Esim. olin suunnitellut jo hyvin kauan ostavani Gamun toisen julkaisun mangan, mutta idea tuntuu nyt vähän turhalta kun sarja käännetään suomeksi. Kävikin niin, että Gamu julkaistaan ensimmäisen julkaisun tavoin kahtena erillisenä mangana uusilla kansilla, joten japaninkielisten mangojen kerääminen tuntuu silti mielekkäältä vaikka sisältö olisi sama.

Suomalaisten pitäisi olla hiton onnellisia siitä, kuinka onnekkaita me olemme. Jo useita Takahashin mangoja ollaan käännetty suomeksi, ja lisääkin on toivon mukaan tulossa. On mielestäni hienoa, että jotkut lukijoista aikovat ostaa omakseen kaikki Suomessa julkaistavat Gingamangat.

Mitä tulee Ginga Densetsu Akameen, olen tästä sarjasta erittäin kiinnostunut. Harkitsin pitkään, ostaisinko ensimmäisen Manga Gorakun vai en. Ensimmäisen kokonaisen mangan ilmestyttyä tulin siihen päätökseen, että jätän Goraku- lehdet tällä kertaa hautumaan ja saatan alkaa keräämään niitä ehkä jossain vaiheessa. Sen sijaan tulen ostamaan itse mangaa niin pian kuin mahdollista.

 

Harjalliset hahmot

Akakabuto
Heti ei taida tulla ajatelleeksi, että Akakabutonkin voisi laskea näihin hahmoihin. Akakabutolla on tunnusomainen punainen harjas, josta se on saanut nimensäkin. Karhuille on suhteellisen hankala keksiä yksilöllisiä tuntomerkkejä, joten oli ihan hyvä veto luoda hahmolle tällainen yksityiskohta ulkonäköön. Hännän tyveen asti ylettyvä harja antaa myös jollain tavalla vähän pelottavan vivahteen.

Kogan shinobit                                                                                                                                                        Kogan 'irogeesikoirat' ovat ehkä ensimmäinen ryhmä hahmoja joka tulee mieleen puhuttaessa Gingan harjallisista hahmoista. Monet koiraeläinpiirtäjät ovat inspiroituneet näiden hahmojen ulkonäöstä ja saattaneet luoda omille hahmoilleen samankaltaisia ominaisuuksia. Kôgille harja tuo vähän katu-uskottavuutta ja se erottaa ne hyvin igoista. Mohawk-tyyppinen fleda saa myös kôgat näyttämään oikeilta pahiksilta, jos näin voisi sanoa. Oikeasti tällainen harja ei olisi mahdollinen kyseiselle rodulle, kishulle, tai millekään muullekaan.

Pink Dragon
Tätä hahmoa olisin nähnyt mielelläni enemmän, vaikka kyseessä olikin vain vaivaton sivuhahmo. Pink Dragonin harja on herättänyt hämmennystä monissa faneissa. Pinkin harja on kiva ero verrattaessa muihin susiin, mutta sen takia monet ovat erehtyneet hahmon sukupuolesta. Harja sellaisenaan on räikeän pinkki, ja Pink Dragonilla on myös erottuvat silmäripset. Ripset eivät mielestäni ole mitenkään kummalliset, koska niitä ollaan nähty muillakin uroshahmoilla esim. Hyenalla ja Kyoshirolla eivätkä ne tee hahmosta naisellista.  Mutta kun yhdistetään ripset pinkkiin harjaan, syntyy hämmennys. Pink Dragonia luultiin pitkään naaraaksi juuri ulkonäkönsä vuoksi. Yoshihiro ilmoitti kuitenkin yhdessä vaiheessa että Pink on uros, ja Meteor Ginistä löytyy kohta, jossa kutsutaan hahmoa termillä okama, joka tarkoittaa homoseksuaalia tai transvestiittia. Näillä näkemin Pink Dragonia voidaan kutsua ns. sateenkaarisoturiksi. Sitä paitsi on loogisempaa, että kaikki Gaian kahdeksan pimeyden soturia olisivat uroksia. Olisi melko epätodennäköistä että niinkin iso pahis kuin Gaia ottaisi soturikseen naaraan Gingan sovinistisessa maailmassa.

                                                                                             Mountain Bison
Olin jo vähällä unohtaa tämän kaverin. En tiedä voisiko Bisonin otsassa olevaa pitkää turkkia kutsua harjaksi, se on pikemminkin pieni karvatuppo hahmon päässä. Hahmon design toimii muuten hyvin, mutta tuo tupsu tekee siitä hölmön näköisen. Harjan olisi mielestäni voinut toteuttaa jollakin muulla tavalla, tai hahmon design olisi voinut olla enemmän harjaan sopivampi. Ymmärtäähän sen, että Mountain Bison ollaan luotu hyvin pieneen ja ohimenevään rooliin ja hahmon toteutus on sen mukainen. Tuntuu vähän siltä, että susiosassa Takahashi on alkanut leikittelemään hahmojen ulkonäköjen kanssa. Akakabuto-saagassa hahmot ovat hillittyjä ja suht realistisia, kun taas susisaagasta löytyy monen sorttisia hahmoja. Monilla susilla on harjat,  Gaialla on kulmakarvat, Red Bullilta puuttuu nahkaa kuonosta jne.

Juga, Noroi ja Suiga                                                                                                                                           Pistin nämä kolme samaan tekstinpätkään, koska hahmojen harjat muistuttavat paljon toisiaan. Juga ja Noroi ovat veljeksiä ja niitä on melko hankala erottaa toisistaan.  Näiden kahden designit olisivat todella yksinkertaiset, jos harjoja ei olisi. Ginin ja muiden törmätessä Jugaan ensimmäistä kertaa luulin itsekin Jugaa 'vanhukseksi'. Veljekset voivat käyttää myös harjojansa aseina.  Samanlainen leijonanharja on myös Suigalla. Pidän henkilökohtaisesti Suigan ulkonäöstä ja ominaisuuksista. Harja toimii hyvin sen värityksen ja designin kanssa.

 
P4                                                                                                                                                                  Periaatteessa tämänkin hahmon voi lukea mukaan tähän kastiin. P4:lle tehtiin useita kokeita, mikä selittää sen suuren koon ja mm. harjan kaltaisen turkituksen. Harja tekee P4:n ulkomuodosta hirviömäisemmän ja uniikimman. Hahmoa ei kyllä heti miellä koiraksi. P4 muistuttaa kaukaisesti Suigaa, johtuen lähinnä värityksestä, leijonaharjasta ja isosta koosta. Ehkä Suiga on tullut Takahashin alitajuntaankummittelemaan tämän suunnitellessa designiä P4:lle.


Kurohabaki Masamune 
 Lyhyeksi suunnittelemani teksti venyy taas järkyttäviin mittoihin, juuri kun luulen että olen käynyt kaikki hahmot läpi niin hahmoja putkahtaa jostakin lisää. Masamune taitaa olla viimeinen jonka tulen tässä postauksessa mainitsemaan.
Tiedän suhteellisen vähän mitään Orionin juonesta tai hahmoista, mutta Masamunesta tiedän kuitenkin jotain. Kurohabaki Masamunella on valkea harja, ja nähtävästi jonkin sortin keskijakaus. Harjaansa se piilottelee mustalla huivilla. En sanoisi Masamunen designiä rumaksi, vaan pikemminkin erikoiseksi. Hahmon ulkonäkö jää helposti mieleen, mikä on totta koska Masamune on yksi niistä harvoista Orionin hahmoista jotka tunnistan nimeltä. Hahmolla on myös erityinen tausta, nimittäin Kurohabaki Masamune perustuu yhteen Sengoku-kauden sotaherraan, Masamune Dateen.

Kuvat (C) Gingaboard
Näinkin epämääräinen päivitys tällä kertaa, ensi kerralla ehkä jotain konkreettisempaa.
Ihailkaa sotkuista taiteellista kuvien asettelua ;D

Tracon 9

Huh huh, sitten olisi taas yksi con  takana. Tracon yksi lemppareistani, johtuen myös siitä että ensimmäinen con jossa olen koskaan ollut oli Tracon 6, jossa Takahashi vieraili.
Kaverini msVuonis ja Cicide76536 olivat luonani yötä niin kuin edelliselläkin kerralla. Menimme Tampereelle junalla, ja olimme conissa vain yhden päivän. Hämmennys alkoi siitä, kun menimme noutamaan rannekkeita. Cicide oli nähnyt edellisenä yönä unta, että lauantain rannekkeet olisivat vaalean sinisiä. Ja ne muuten olivat vaalean sinisä. Porukassamme on siis selvännäkijöitä. Porukkaamme liittyi myös Lowo ja ystävämme Linnea. Törmäsimme myös Noksuun, mikä oli mukava yllätys. Conpäivä meni aivan mainiosti.

Siinä ostoksia:

 

 

                                                                Kaksi Recelin gng- printtiä

Spottasin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n pöydän, ja totta kai kävin sielläkin. Olen todella iloinen, että sain ostettua molemmat Tähdenlento- lehdet. En ole ry.n jäsen, joten olen tyytyväinen että pystyin ostamaan lehdet conista pitkän kuolaamisen jälkeen. Mukana tuli myös Isiksen tekemä juliste. Mieleni tekisi esitellä näitä blogissa tarkemmin, se jää nähtäväksi.

Hukkanaaman fanmade Weed- avaimenperä.

 

Sitten loput ei-ginga ostokset:

Ostin Hukkanaamalta avaimenperän ja printin, molemmat liittyvät hänen tekemäänsä Pahantekijä- sarjakuvaan jota luen.

Kaksi Lhuinin printtiä. Valokuva ei juuri tee oikeutta kuvien laadulle.

Oikealla on Berneriltä ostettu Amaterasu- kirjanmerkki. Vasemmalla on itse tekemäni badge, jota käytin conissa. Flamewolf The White on nimeni netissä, ja tuollainen nimilappu auttaa ihmisä tunnistamaan minut. Etualalla on Berneriltä tilaamani avaimenperä fursonastani. Roikotin sitä olkalaukustani, ja kaksi ihmistä joita en ollut koskaan ennen nähnyt oikeassa elämässä tunnistivat minut nimilapun ja tuon avaimenperän avulla. Niistä oli siis hyötyäkin =)

Ostin Taaville myös kaverin. Nimesimme tämän toisen Alpacassoni Ilmari Jarmo Jyrkiksi :,)

Nyt minulla on jo kaksi conalpakkaa, pitää alkaa valita että kumpaa alpakkaa pitää mukana missäkin conissa. Kun olimme lähdössä illalla takaisin juna-asemalle otimme vielä pari kuvaa hienoista cosseista Tamperetalon pihalla. Vieressämme oli pikkutyttö isänsä kanssa, he olivat varmaan tulleet katsomaan tapahtumaa. Huomasin että tyttö oli huomannut Ilmarin ja katseli sitä. Ojensin sen tytölle, ja hän halasi ja silitteli Ilmaria. En oikeastaan pidä lapsista sen erityisemmin, mutta sen muksun hymy sulatti sydämeni C,:

Piriorjs- sarjakuvan sain kaupanpäällisiksi ostaessani printit Receliltä. Luimme sen junamatkalla, se oli aika hauska. Löysin pitkän etsinnän jälkeen ihan oikean Death Note- muistikirjan. Kirja ei ole vain tyhjä vihko, vaan se sisältää Death Noten käyttöohjeet ja kaikki nimet  jotka Light siihen sarjassa kirjoitti. Ostin kaksi Darren Shan- mangaa jotka minulta puuttuivat välistä. Omoin pöydältä lähti mukaan metallinen Assassin's Creed-avaimenperä.

Olen jo pitkään suunnitellut ostavani cyberlasit. Steampunkin suurena ystävänä ajattelin lisätä sellaiset pieneksi lisäksi fursonani ns. anthromuotoon, koska tällä on musta silinterihattu jonka päälle nämä kakkulat sopivat täydellisesti. Nyt tämänkin esineen voi yliviivata toivelistaltani.

Siinä vielä conin ohjelmakartta ja ranneke.

 

Siinä vielä saalis koko komeudessaan.

 

 

Blogin 1v synttärit

Ohhoh, Ouun uumenissa täyttää tänään vuoden. Aika on kieltämättä vierähtänyt nopeasti, täytyy sanoa. Täytyy myös myöntää se, että en ole saanut paljoa sinä aikana aikaiseksi :,)

Blogin perustaminen oli loppujen lopuksi ihan kiva idea, mietin pitkään vuosi sitten että aloitanko sitä vai en. Vuosi hurahti, ja tässä sitä nyt ollaan. Blogin kirjoittamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Paineet siitä, ehdinkö pitää blogia aktiivisena kun uurastan samaan aikaan koulun, sellon soiton, piirtämisen, lukemisen, valokuvauksen ja neljän sarjakuvaprojektin kanssa, ovat olleet välillä aika suuret. Joskus on ollut  sellaisia kausia, etten ole päivittänyt kuin ehkä viisi kertaa kuussa, toisinaan päivityksiä on voinut tulla melkein yli kymmenenkin. Bloggaus on kuitenkin kiva harrastus, ja olen iloinen siitä että ryhdyin tähän.

Aktiivisuudesta puheen ollen, olen nyt vihdoinkin ottamassa kiinni alkuperäistä julkaisutahtia, eli vähintään kerran viikossa. Uusia postauksia on nyt parin viikon ajan ilmestynyt joka maanantai, ja niin yritän jatkaa jatkossakin.

Hyviä puolia Ouun uumenissa- blogin pitämisessä ovat olleet ainakin ne, että olen kehittynyt kirjoittajana ja että olen oppinut pohtimaan asioita syvällisemmin. Ensimmäiset tekstini olivat kamalaa kuraa, ja melkein hävittää lukea niitä näin jälkikäteen.
Blogin kirjoitus on myös tehnyt minusta fanina ehkä vähän omistautuvamman, Ginga on minulle iso juttu mutta välillä se tuntuu unohtuvan. Blogin muodossa pidän tämän fandomin lähellä sydäntä ja aina mielessä.
Gingablogeja on nykyään paljon, ja voin sanoa hypänneeni mukaan massajunaan. *tuut tuut*
Toivon että blogini erottuisi edes jotenkin joukosta, itselläni ainakin menevät joskus tietyt blogit sekaisin samankaltaisen ulkoasun tai nimen takia.
Toivon blogille myös pitkää ikää!

Muita koiraeläinsarjiksia

Beasts of Burden

 

Beasts of Burden kertoo joukosta koiria, (ja yhdestä kissasta) joka selvittää yliluonnollisia tapauksia kotikaupungissaan, Burden Hillissä, eläen samaan aikaan tavallista lemmikkielämää. Partio tutkii kadonneiden pentujen mysteeriä, omituisia murhia, kummiteltuja koirankoppeja ja ties mitä milloinkin. Tämä kaikki tapahtuu tietysti salassa ihmisiltä.

Tutustuin tähän sarjaan netin kautta, ja kun näin Animal Rites- koostekirjan myynnissä Akateemisessa kirjakaupassa ostin sen heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Sarjakuvan taide on maalattu vesivärein ja omasta mielestäni erittäin kaunista, siinä on myös yhdistetty hyvin realistisuus ja sarjakuvamainen yksinkertaisuus. Tarina on mielenkiintoinen, ja luin itse koko kirjan yhdellä istumalla. Beasts of Burdenia voisi verrata sarjoihin kuten Supernatural tai X-files, sarjan tekee uniikiksi kuitenkin se, että hahmot ovat nelijalkaisia. Idea lemmikeistä selvittämässä paranormaaleja juttuja voi vaikuttaa lapselliselta tai 'söpöltä', mutta BoB on oikeasti aika vakavamielinen sarjakuva jossa on muutama raakakin kohta siellä sun täällä, ja joka ei sovellu heikkohermoiselle. Suosittelen lämpimästi kaikille koiraeläimistä kiinnostuneille. Sarja jatkuu yhä, vaikkakin hitaasti.

Wurr

 

Tällä kertaa jotain kotimaista! Wurr on nettisarjakuva, jota ollaan myös painettu omakustanteisesti pehmeäkantisiksi A4-kokoisiksi pokkareiksi. Olen ostanut kaikki omani coneista.  Wurr kertoo hornanhurtista, jotka hävisivät kauan sitten sodan koirien kanssa ja jotka suljettiin asumaan suureen kraateriin, ja sen ulkopuolelle meneminen on ehdottomasti kiellettyä. Iacar-nimisen hurtan lauma joutuu koetukselle, kun he menettävät reviirinsä ja ainoa paikka jonne mennä on kraatterin ulkopuolella oleva maailma, jossa koirat asuvat. Siellä he joutuvat kaikenlaisiin kommelluksiin.

Sarjakuva on omaperäinen ja huolella tehty, tarinankulku on tasaista ja hyvin suunniteltua. Kuvitus on todella kaunista, ja sarjakuvan laatu on tasaisen hyvää alusta asti eikä käy läpi sen suurempia tyylenmuutoksia.

Wurria voi lukea englanniksi täältä: http://paperiapina.deviantart.com/gallery/401612/Wurr

  The Blackblood Alliance

                                                

BBA lienee ehkä yksi nimekkäimmistä sarjoista koiraeläinpiireissä. Sarja on kuollut eikä sitä olla jatkettu pitkään aikaan, mutta jos olen ymmärtänyt oikein se aiotaan aloittaa alusta. BBA kertoo Black Blood- susista, jotka ovat kuin susien eliittirotua, joita käytetään mm. vartijoina ja sotureina. Susien ja smilodon- tyyppisten kissaeläinten välille on syttymässä sota, mutta samaan aikaan sarjan keskeisimmät hahmot, siskokset Bloodspill ja Swiftkill joutuvat vaikeuksiin. BBA on minulle ehkä vähän etäinen sarja, mutta sillä on jonkinlainen merkitys piirtäjähistoriassani.  Sarjakuvassa käytetty piirtotyyli on siisti ja erottuva, hahmot ja taustat on tehty kahden eri artistin yhteistyönä.

Sarjaa voi lukea täältä: http://www.theblackbloodalliance.com/

off-white
                                                 
Off-white on aktiivisena jatkuva nettisarjakuva, joka käsittelee maailmanlopun läheisiä aikoja. Kaksi henkeä, Hati ja Skoll, valo ja pimeys, pystyisivät pistämään maailman tasapainoon, mutta näiden kahden olinpaikasta ei ole tietoakaan. Hati ja Skoll ottavat eri sukupolvien aikana aina eri eläimen muodon, ja off-whitessa nämä kaksi ovat susia.
off-white on yksi ensimmäisistä susiin liittyvistä sarjakuvista joihin olen törmännyt, ja luen sitä yhä aina uuden sivun ilmestyessä. Taide tässä sarjassa on todella upeaa, ja sarjaa piirtää kolme piirtäjää, jokainen omalla vuorollaan.

off-whiten virallinen nettisivu: http://off-white.eu/