Harjalliset hahmot

Akakabuto
Heti ei taida tulla ajatelleeksi, että Akakabutonkin voisi laskea näihin hahmoihin. Akakabutolla on tunnusomainen punainen harjas, josta se on saanut nimensäkin. Karhuille on suhteellisen hankala keksiä yksilöllisiä tuntomerkkejä, joten oli ihan hyvä veto luoda hahmolle tällainen yksityiskohta ulkonäköön. Hännän tyveen asti ylettyvä harja antaa myös jollain tavalla vähän pelottavan vivahteen.

Kogan shinobit                                                                                                                                                        Kogan 'irogeesikoirat' ovat ehkä ensimmäinen ryhmä hahmoja joka tulee mieleen puhuttaessa Gingan harjallisista hahmoista. Monet koiraeläinpiirtäjät ovat inspiroituneet näiden hahmojen ulkonäöstä ja saattaneet luoda omille hahmoilleen samankaltaisia ominaisuuksia. Kôgille harja tuo vähän katu-uskottavuutta ja se erottaa ne hyvin igoista. Mohawk-tyyppinen fleda saa myös kôgat näyttämään oikeilta pahiksilta, jos näin voisi sanoa. Oikeasti tällainen harja ei olisi mahdollinen kyseiselle rodulle, kishulle, tai millekään muullekaan.

Pink Dragon
Tätä hahmoa olisin nähnyt mielelläni enemmän, vaikka kyseessä olikin vain vaivaton sivuhahmo. Pink Dragonin harja on herättänyt hämmennystä monissa faneissa. Pinkin harja on kiva ero verrattaessa muihin susiin, mutta sen takia monet ovat erehtyneet hahmon sukupuolesta. Harja sellaisenaan on räikeän pinkki, ja Pink Dragonilla on myös erottuvat silmäripset. Ripset eivät mielestäni ole mitenkään kummalliset, koska niitä ollaan nähty muillakin uroshahmoilla esim. Hyenalla ja Kyoshirolla eivätkä ne tee hahmosta naisellista.  Mutta kun yhdistetään ripset pinkkiin harjaan, syntyy hämmennys. Pink Dragonia luultiin pitkään naaraaksi juuri ulkonäkönsä vuoksi. Yoshihiro ilmoitti kuitenkin yhdessä vaiheessa että Pink on uros, ja Meteor Ginistä löytyy kohta, jossa kutsutaan hahmoa termillä okama, joka tarkoittaa homoseksuaalia tai transvestiittia. Näillä näkemin Pink Dragonia voidaan kutsua ns. sateenkaarisoturiksi. Sitä paitsi on loogisempaa, että kaikki Gaian kahdeksan pimeyden soturia olisivat uroksia. Olisi melko epätodennäköistä että niinkin iso pahis kuin Gaia ottaisi soturikseen naaraan Gingan sovinistisessa maailmassa.

                                                                                             Mountain Bison
Olin jo vähällä unohtaa tämän kaverin. En tiedä voisiko Bisonin otsassa olevaa pitkää turkkia kutsua harjaksi, se on pikemminkin pieni karvatuppo hahmon päässä. Hahmon design toimii muuten hyvin, mutta tuo tupsu tekee siitä hölmön näköisen. Harjan olisi mielestäni voinut toteuttaa jollakin muulla tavalla, tai hahmon design olisi voinut olla enemmän harjaan sopivampi. Ymmärtäähän sen, että Mountain Bison ollaan luotu hyvin pieneen ja ohimenevään rooliin ja hahmon toteutus on sen mukainen. Tuntuu vähän siltä, että susiosassa Takahashi on alkanut leikittelemään hahmojen ulkonäköjen kanssa. Akakabuto-saagassa hahmot ovat hillittyjä ja suht realistisia, kun taas susisaagasta löytyy monen sorttisia hahmoja. Monilla susilla on harjat,  Gaialla on kulmakarvat, Red Bullilta puuttuu nahkaa kuonosta jne.

Juga, Noroi ja Suiga                                                                                                                                           Pistin nämä kolme samaan tekstinpätkään, koska hahmojen harjat muistuttavat paljon toisiaan. Juga ja Noroi ovat veljeksiä ja niitä on melko hankala erottaa toisistaan.  Näiden kahden designit olisivat todella yksinkertaiset, jos harjoja ei olisi. Ginin ja muiden törmätessä Jugaan ensimmäistä kertaa luulin itsekin Jugaa 'vanhukseksi'. Veljekset voivat käyttää myös harjojansa aseina.  Samanlainen leijonanharja on myös Suigalla. Pidän henkilökohtaisesti Suigan ulkonäöstä ja ominaisuuksista. Harja toimii hyvin sen värityksen ja designin kanssa.

 
P4                                                                                                                                                                  Periaatteessa tämänkin hahmon voi lukea mukaan tähän kastiin. P4:lle tehtiin useita kokeita, mikä selittää sen suuren koon ja mm. harjan kaltaisen turkituksen. Harja tekee P4:n ulkomuodosta hirviömäisemmän ja uniikimman. Hahmoa ei kyllä heti miellä koiraksi. P4 muistuttaa kaukaisesti Suigaa, johtuen lähinnä värityksestä, leijonaharjasta ja isosta koosta. Ehkä Suiga on tullut Takahashin alitajuntaankummittelemaan tämän suunnitellessa designiä P4:lle.


Kurohabaki Masamune 
 Lyhyeksi suunnittelemani teksti venyy taas järkyttäviin mittoihin, juuri kun luulen että olen käynyt kaikki hahmot läpi niin hahmoja putkahtaa jostakin lisää. Masamune taitaa olla viimeinen jonka tulen tässä postauksessa mainitsemaan.
Tiedän suhteellisen vähän mitään Orionin juonesta tai hahmoista, mutta Masamunesta tiedän kuitenkin jotain. Kurohabaki Masamunella on valkea harja, ja nähtävästi jonkin sortin keskijakaus. Harjaansa se piilottelee mustalla huivilla. En sanoisi Masamunen designiä rumaksi, vaan pikemminkin erikoiseksi. Hahmon ulkonäkö jää helposti mieleen, mikä on totta koska Masamune on yksi niistä harvoista Orionin hahmoista jotka tunnistan nimeltä. Hahmolla on myös erityinen tausta, nimittäin Kurohabaki Masamune perustuu yhteen Sengoku-kauden sotaherraan, Masamune Dateen.

Kuvat (C) Gingaboard
Näinkin epämääräinen päivitys tällä kertaa, ensi kerralla ehkä jotain konkreettisempaa.
Ihailkaa sotkuista taiteellista kuvien asettelua ;D

Tracon 9

Huh huh, sitten olisi taas yksi con  takana. Tracon yksi lemppareistani, johtuen myös siitä että ensimmäinen con jossa olen koskaan ollut oli Tracon 6, jossa Takahashi vieraili.
Kaverini msVuonis ja Cicide76536 olivat luonani yötä niin kuin edelliselläkin kerralla. Menimme Tampereelle junalla, ja olimme conissa vain yhden päivän. Hämmennys alkoi siitä, kun menimme noutamaan rannekkeita. Cicide oli nähnyt edellisenä yönä unta, että lauantain rannekkeet olisivat vaalean sinisiä. Ja ne muuten olivat vaalean sinisä. Porukassamme on siis selvännäkijöitä. Porukkaamme liittyi myös Lowo ja ystävämme Linnea. Törmäsimme myös Noksuun, mikä oli mukava yllätys. Conpäivä meni aivan mainiosti.

Siinä ostoksia:

 

 

                                                                Kaksi Recelin gng- printtiä

Spottasin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n pöydän, ja totta kai kävin sielläkin. Olen todella iloinen, että sain ostettua molemmat Tähdenlento- lehdet. En ole ry.n jäsen, joten olen tyytyväinen että pystyin ostamaan lehdet conista pitkän kuolaamisen jälkeen. Mukana tuli myös Isiksen tekemä juliste. Mieleni tekisi esitellä näitä blogissa tarkemmin, se jää nähtäväksi.

Hukkanaaman fanmade Weed- avaimenperä.

 

Sitten loput ei-ginga ostokset:

Ostin Hukkanaamalta avaimenperän ja printin, molemmat liittyvät hänen tekemäänsä Pahantekijä- sarjakuvaan jota luen.

Kaksi Lhuinin printtiä. Valokuva ei juuri tee oikeutta kuvien laadulle.

Oikealla on Berneriltä ostettu Amaterasu- kirjanmerkki. Vasemmalla on itse tekemäni badge, jota käytin conissa. Flamewolf The White on nimeni netissä, ja tuollainen nimilappu auttaa ihmisä tunnistamaan minut. Etualalla on Berneriltä tilaamani avaimenperä fursonastani. Roikotin sitä olkalaukustani, ja kaksi ihmistä joita en ollut koskaan ennen nähnyt oikeassa elämässä tunnistivat minut nimilapun ja tuon avaimenperän avulla. Niistä oli siis hyötyäkin =)

Ostin Taaville myös kaverin. Nimesimme tämän toisen Alpacassoni Ilmari Jarmo Jyrkiksi :,)

Nyt minulla on jo kaksi conalpakkaa, pitää alkaa valita että kumpaa alpakkaa pitää mukana missäkin conissa. Kun olimme lähdössä illalla takaisin juna-asemalle otimme vielä pari kuvaa hienoista cosseista Tamperetalon pihalla. Vieressämme oli pikkutyttö isänsä kanssa, he olivat varmaan tulleet katsomaan tapahtumaa. Huomasin että tyttö oli huomannut Ilmarin ja katseli sitä. Ojensin sen tytölle, ja hän halasi ja silitteli Ilmaria. En oikeastaan pidä lapsista sen erityisemmin, mutta sen muksun hymy sulatti sydämeni C,:

Piriorjs- sarjakuvan sain kaupanpäällisiksi ostaessani printit Receliltä. Luimme sen junamatkalla, se oli aika hauska. Löysin pitkän etsinnän jälkeen ihan oikean Death Note- muistikirjan. Kirja ei ole vain tyhjä vihko, vaan se sisältää Death Noten käyttöohjeet ja kaikki nimet  jotka Light siihen sarjassa kirjoitti. Ostin kaksi Darren Shan- mangaa jotka minulta puuttuivat välistä. Omoin pöydältä lähti mukaan metallinen Assassin's Creed-avaimenperä.

Olen jo pitkään suunnitellut ostavani cyberlasit. Steampunkin suurena ystävänä ajattelin lisätä sellaiset pieneksi lisäksi fursonani ns. anthromuotoon, koska tällä on musta silinterihattu jonka päälle nämä kakkulat sopivat täydellisesti. Nyt tämänkin esineen voi yliviivata toivelistaltani.

Siinä vielä conin ohjelmakartta ja ranneke.

 

Siinä vielä saalis koko komeudessaan.

 

 

Blogin 1v synttärit

Ohhoh, Ouun uumenissa täyttää tänään vuoden. Aika on kieltämättä vierähtänyt nopeasti, täytyy sanoa. Täytyy myös myöntää se, että en ole saanut paljoa sinä aikana aikaiseksi :,)

Blogin perustaminen oli loppujen lopuksi ihan kiva idea, mietin pitkään vuosi sitten että aloitanko sitä vai en. Vuosi hurahti, ja tässä sitä nyt ollaan. Blogin kirjoittamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Paineet siitä, ehdinkö pitää blogia aktiivisena kun uurastan samaan aikaan koulun, sellon soiton, piirtämisen, lukemisen, valokuvauksen ja neljän sarjakuvaprojektin kanssa, ovat olleet välillä aika suuret. Joskus on ollut  sellaisia kausia, etten ole päivittänyt kuin ehkä viisi kertaa kuussa, toisinaan päivityksiä on voinut tulla melkein yli kymmenenkin. Bloggaus on kuitenkin kiva harrastus, ja olen iloinen siitä että ryhdyin tähän.

Aktiivisuudesta puheen ollen, olen nyt vihdoinkin ottamassa kiinni alkuperäistä julkaisutahtia, eli vähintään kerran viikossa. Uusia postauksia on nyt parin viikon ajan ilmestynyt joka maanantai, ja niin yritän jatkaa jatkossakin.

Hyviä puolia Ouun uumenissa- blogin pitämisessä ovat olleet ainakin ne, että olen kehittynyt kirjoittajana ja että olen oppinut pohtimaan asioita syvällisemmin. Ensimmäiset tekstini olivat kamalaa kuraa, ja melkein hävittää lukea niitä näin jälkikäteen.
Blogin kirjoitus on myös tehnyt minusta fanina ehkä vähän omistautuvamman, Ginga on minulle iso juttu mutta välillä se tuntuu unohtuvan. Blogin muodossa pidän tämän fandomin lähellä sydäntä ja aina mielessä.
Gingablogeja on nykyään paljon, ja voin sanoa hypänneeni mukaan massajunaan. *tuut tuut*
Toivon että blogini erottuisi edes jotenkin joukosta, itselläni ainakin menevät joskus tietyt blogit sekaisin samankaltaisen ulkoasun tai nimen takia.
Toivon blogille myös pitkää ikää!

Muita koiraeläinsarjiksia

Beasts of Burden

 

Beasts of Burden kertoo joukosta koiria, (ja yhdestä kissasta) joka selvittää yliluonnollisia tapauksia kotikaupungissaan, Burden Hillissä, eläen samaan aikaan tavallista lemmikkielämää. Partio tutkii kadonneiden pentujen mysteeriä, omituisia murhia, kummiteltuja koirankoppeja ja ties mitä milloinkin. Tämä kaikki tapahtuu tietysti salassa ihmisiltä.

Tutustuin tähän sarjaan netin kautta, ja kun näin Animal Rites- koostekirjan myynnissä Akateemisessa kirjakaupassa ostin sen heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Sarjakuvan taide on maalattu vesivärein ja omasta mielestäni erittäin kaunista, siinä on myös yhdistetty hyvin realistisuus ja sarjakuvamainen yksinkertaisuus. Tarina on mielenkiintoinen, ja luin itse koko kirjan yhdellä istumalla. Beasts of Burdenia voisi verrata sarjoihin kuten Supernatural tai X-files, sarjan tekee uniikiksi kuitenkin se, että hahmot ovat nelijalkaisia. Idea lemmikeistä selvittämässä paranormaaleja juttuja voi vaikuttaa lapselliselta tai 'söpöltä', mutta BoB on oikeasti aika vakavamielinen sarjakuva jossa on muutama raakakin kohta siellä sun täällä, ja joka ei sovellu heikkohermoiselle. Suosittelen lämpimästi kaikille koiraeläimistä kiinnostuneille. Sarja jatkuu yhä, vaikkakin hitaasti.

Wurr

 

Tällä kertaa jotain kotimaista! Wurr on nettisarjakuva, jota ollaan myös painettu omakustanteisesti pehmeäkantisiksi A4-kokoisiksi pokkareiksi. Olen ostanut kaikki omani coneista.  Wurr kertoo hornanhurtista, jotka hävisivät kauan sitten sodan koirien kanssa ja jotka suljettiin asumaan suureen kraateriin, ja sen ulkopuolelle meneminen on ehdottomasti kiellettyä. Iacar-nimisen hurtan lauma joutuu koetukselle, kun he menettävät reviirinsä ja ainoa paikka jonne mennä on kraatterin ulkopuolella oleva maailma, jossa koirat asuvat. Siellä he joutuvat kaikenlaisiin kommelluksiin.

Sarjakuva on omaperäinen ja huolella tehty, tarinankulku on tasaista ja hyvin suunniteltua. Kuvitus on todella kaunista, ja sarjakuvan laatu on tasaisen hyvää alusta asti eikä käy läpi sen suurempia tyylenmuutoksia.

Wurria voi lukea englanniksi täältä: http://paperiapina.deviantart.com/gallery/401612/Wurr

  The Blackblood Alliance

                                                

BBA lienee ehkä yksi nimekkäimmistä sarjoista koiraeläinpiireissä. Sarja on kuollut eikä sitä olla jatkettu pitkään aikaan, mutta jos olen ymmärtänyt oikein se aiotaan aloittaa alusta. BBA kertoo Black Blood- susista, jotka ovat kuin susien eliittirotua, joita käytetään mm. vartijoina ja sotureina. Susien ja smilodon- tyyppisten kissaeläinten välille on syttymässä sota, mutta samaan aikaan sarjan keskeisimmät hahmot, siskokset Bloodspill ja Swiftkill joutuvat vaikeuksiin. BBA on minulle ehkä vähän etäinen sarja, mutta sillä on jonkinlainen merkitys piirtäjähistoriassani.  Sarjakuvassa käytetty piirtotyyli on siisti ja erottuva, hahmot ja taustat on tehty kahden eri artistin yhteistyönä.

Sarjaa voi lukea täältä: http://www.theblackbloodalliance.com/

off-white
                                                 
Off-white on aktiivisena jatkuva nettisarjakuva, joka käsittelee maailmanlopun läheisiä aikoja. Kaksi henkeä, Hati ja Skoll, valo ja pimeys, pystyisivät pistämään maailman tasapainoon, mutta näiden kahden olinpaikasta ei ole tietoakaan. Hati ja Skoll ottavat eri sukupolvien aikana aina eri eläimen muodon, ja off-whitessa nämä kaksi ovat susia.
off-white on yksi ensimmäisistä susiin liittyvistä sarjakuvista joihin olen törmännyt, ja luen sitä yhä aina uuden sivun ilmestyessä. Taide tässä sarjassa on todella upeaa, ja sarjaa piirtää kolme piirtäjää, jokainen omalla vuorollaan.

off-whiten virallinen nettisivu: http://off-white.eu/

Turhimmat hahmot

<- ostin muuten tuon jokunen päivä sitten, niinkin hassusta paikasta kuin karkkikaupasta.

Kuka Erkki noita takakansikuvia oikein valitsee? ->



Gingassa on lukuisia hahmoja, sivuhahmoista puhumattakaan. Osa näistä hahmoista ovat täysin turhia juonen kannalta, tai niistä ei ole konkreettisesti hyötyä. Tässä muutama niistä:

Takeshi
Takeshi on sarjassa erittäin pienessä osassa, ja tämä hahmo näyttäytyy muutenkin vain parin luvun ajan, tämän jälkeen Takeshia ei näy edes ruutujen taustoilla. GDW:ssä on lukuisia sivuhahmoja, mikä on ok. Ongelma on vain se, että Tôbei kuoli tämän hahmon takia, ja Kyoshiro joutuu myös pulaan.
Jos Takeshia näkyisi myöhemmissä luvuissa joissakin tehtävissä tai siitä kasvaisi soturi se olisi hyödyllinen, mutta ei, vaan Takeshi häviää heti viimeisten vuorosanojensa jälkeen ties minne. Kuulostaa ehkä vähän julmalta, mutta mielestäni Akamen ei olisi pitänyt elvyttää Takeshia. Weedissä kuolee muutenkin niin vähän uusia hahmoja.


                                                                                                  Bemu

Henkilökohtaisesti pidän Bemusta jonkin verran, koska se erottuu joukosta persoonallisen menneisyytensä ja ulkonäkönsä takia. Joudun kuitenkin luokittelemaan Bemun turhaksi, koska se on niin pienessä osassa ja sulautuu mukaan kaikkiin muihin 'ei niin nimekkäisiin laumanjohtajiin'. Hassua on mielestäni se, kun Bemulla on niin vähän ruutuaikaa siitä ollaan tehty figuuri. Näyttää siltä, että Bemusta ollaan yritetty tehdä suurtakin hahmoa, mutta siinä ei olla oikein onnistuttu. Poikkeuksellinen juttu josta haluan mainita on se, että suuren taistelun jälkeenkin Bemu vilahtaa muutamassa ruudussa (vaikkakin kuolleena) eikä sitä unohdettu ihan  heti ensiesiintymisensä jälkeen.
    
Reika

Taitaa olla itsestäänselvyys miksi Reika on mielestäni turha. Reikan vuoksi Ginin, Johnin ja Akamen olinpaikka selvisi Hougenille, John kuoli, ja hypättyään koskeen Hougen mukanaan yrittäen hukuttaa tämän Jerome ja Weed päätyvät maanalaiseen koskeen. Ylipäätään minua ärsyttää se kuinka avuton hahmo Reika on, ja se kuinka Reikasta ollaan tehty clichéinen parkuva naishahmo. Ainoat hyvät puolet tässä sekarotuisessa akitassa (jota luulin aluksi shibaksi) ovat ehkä ne että se piti huolta Terusta ja sai Hiron kanssa pentuja.

Jôji
Taas yksi hahmo, josta pidän mutta josta ei ole tarinan kannalta mitään hyötyä. Alunperinhän Takahashi ei suunnitellut jatkavansa koirasarjojen piirtämistä GNG jälkeen, mutta aloitti GDW:n fanien pyynnöstä. On siis täysin loogista, ettei mangaka kyennyt keksimään kaikille Benin ja Crossin pennuille hyvää ja suurta roolia. Ainoastaan Kenillä on vakuuttava rooli juonessa, ja Jouji jää satunnaiseksi sivuhahmoksi. Hahmo on mukana merkittävissä taisteluissa yms. mutta ei tehnyt juurikaan mitään kovin merkittävää.

Jeromen suosio

Jerome on yksi Ginga-saagan suosituimmista hahmoista, ainakin ulkomailla. Jotkut faneista kokevat Jeromen ärsyttäväksi hahmoksi, ja kaikillahan on oma mielipiteensä.
Itse en tiedä miten tähän hahmoon suhtautuisin, mielipiteeni Jeromesta on aika neutraali.
Joskus kuitenkin tämän hahmon käyttäytyminen mietityttää vähän.

Jeromen suosioon vaikuttaa yllättävän moni seikka, tärkein niistä taitaa olla hahmon jatkuva esilläolo. Jerome hyppää mukaan tarinaan melko aikaisessa vaiheessa ja ensimmäinen kunnon taistelu sarjassa, P4:n tappaminen, linkittyy suoraan ammattitappajien motiiveihin eikä näitä viittä hahmoa unohda kovin helposti. Toisin kuin monet muut sivuhahmot, Jerome ei vajoa heti unohduksiin ensiesiintymisensä jälkeen vaan pysyy tiiviisti mukana niin mangassa kuin animessakin. Monet juonen pätkätkin liittyvät Jeromeen
Toine aika tärkeä juttu on Jeromen rotu. Saksanpaimenkoira on rotuna suosittu ja Jeromen voisi mieltää uuden sukupolven Johniksi, rotunsa, käyttäytymisensä ja yhdennäköisyytensä vuoksi. (yksi ystäväni luuli aluksi Jeromea Johnin pojaksi) Toinen aika suuri syy on Jeromen luonne; mitä coolimpi ja kylmempi sitä enemmän naispuoliset fanit pitävät hahmosta, näin olen ainakin itse havainnut. Jerolle ollaan hankittu aika hyvä ääninäyttelijäkin.
Fanitus näkyy internetin syövereissä, etenkin deviantArtissa, lukuisten fanitaiteiden ja fanclubien muodossa. Fanficejä ei olla tietääkseni tehty Jeromesta niin paljon mutta ollaan sitä ainakin shipattu joidenkin hahmojen, etenkin Weedin kanssa. Sillekin on ihan hyvä syy, kerran kun näiden kahden hahmon välillä on jatkuvaa draamaa ja Weed ja Jerome ovat muutenkin läheisiä taistelutovereita.
Ei minulla ole mitään shippaamista vastaan, se ei vain oikein toimi Gingassa.
Jeromesta ollaan valmistettu myös useita oheistuotteita, mikä sekin on merkki hahmon kannatuksesta.

Sanoin aiemmin ihmetteleväni Jeromen käyttäytymistä, ja kyllä, en ymmärrä välillä mitä tämä hahmo oikein touhuaa. Jeromen oli tarkoitus kuolla operaatiossa kaataa P4, mutta jäikin eloon. Sen seurauksena paimenkoira alkoi etsiä hyvää paikkaa jossa kuolla, uskollisena kuolleille taistelutovereilleen. Tämä ajattelutapa näyttäisi unohtuvan pian, kun tiiviimpi sissisota Hôgenia vastaan alkaa, asia otetaan puheeksi seuraavan kerran kun Jerome pelastaa Weedin joesta.  Jerome tappaa vastoin Weedin tahtoa kaksi viholliskoiraa suojellakseen tätä, ja Jerome erotetaan laumasta. Tämän jälkeen hän väijyy aina jossain taustalla salaa auttaen Ôuta.
Jeromen alibit muuttuvat koko ajan ja saan sellaisen vaikutelman, että Takahashi on halunnut pitää hahmon mukana sarjassa konstilla tai toisella, vaikkeivat kaikki juonenkäänteet toimi tämän hahmon kanssa ja ne tuntuvat välillä vähän puskan takaa tulleilta. Ensimmäisen saagan jälkeen Jerome haluaa jättää Ôun taakseen ja lähteä omille teilleen, unohtaen kaiken Weedin ja muiden kanssa koetun sekä yrittää liittyä Yukimuran laumaan. Tässä vaiheessa 'hyvä paikka kuolla-etsintä' on unohtunut kokonaan ja Jerome rakastuu Lydiaan ja saa tämän kanssa pentujakin. Kaikki rumba saa minut näkemään
Jeromen moraalittomana hahmona joka vaihtaa kelkkansa toiseen suuntaa koko ajan, ja joka on pidetty sarjassa melkein väkisin mukana.
En tiedä miten tämä liittyi Jeromen suosioon, halusin nyt vain vähän avautua.

Boksien korjailua

Otsikko ei taida kertoa tarpeeksi hyvin mitä tämä bloggaus oikein käsittelee.
Päätin nyt vihdoin ja viimein hoitaa tämän homman pois päiväjärjestyksestä, nimittäin GDW figuurilaatikkojen korjauksen. Tai pikemminkin restauroinnin, eivät ne varsinaisesti rikki ole.

Elikkä siis, minua on jo aika pitkän aikaa häirinnyt
se, kun ostaessani figuurin joudun avaamaan sen laatikon ja laatikon 'kantta' ei saa enää kiinni ja muutenkin koko boksi näyttää aika repaleiselta avattuna. Olen ostanut kaikki GDW figuurini coneista, jolloin siis ostan figun avaamattomana.
Avatessa joutuu repimään aina kannessa olevan
pahvinkaistaleen pois (tai irti toisesta kannen puolikkaasta) mikä ottaa aina vähän mahanpohjasta.
Hyllyssä laatikkoja on vaikea pinota, jos ne keikkuvat avonaisten boksien päällä eivätkä pysy pystyssä.

Käärin siis hihat ja ryhdyin pistämään boksejani uuteen kuosiin C:

Olen saanut avattua omat boksini suhteellisen siististi (lukuunottamatta joitain poikkeuksia) kahdella eri tavalla. Oikealla puolella olevan boksin kansi oli paljon helpompi saada pysymään kiinni, koska siinä ei ollut niin monta eri kiinnitettävää osaa. 

Laatikot joiden pahvisuikale oli kokonaan irti kannesta sai kiinnitettyä siististi parilla tipalla askarteluliimaa...

...ja vielä toinen osa kannesta kiinni ja boksi on kuin uusi.

Pelkäsin vähän että joidenkin laatikoiden irtonainen suikale olisi hävinnyt johonkin mutta onneksi ne kaikki olivat tallella oman boksinsa sisällä. Jos joskus joudun noita laatikoita avaamaan niin luulen että se onnistuu helposti liimasta huolimatta. 

Siinä siis kaikki figuurilaatikkonni, sain osan näyttämään ihan hyvältä mutta joidenkin boksien ehontaminen ei oikein luonnistanut. Näyttävätpähän nyt paremmilta ja siistimmältä hyllyssä =)