24. Luukku

Hyvää joulua kaikille, toivottavasti kaikilla oli kiva juhlapäivä!
Kiitos myös niille jotka tätä kalenteria seurasivat, vaikka joitain teknisiä ongelmia olikin

23. Luukku

                             Takakansitekstit kuntoon

Tähän alkuun ajattelin näyttää pienen työni tuloksen; piirtelin huvikseni edellisyönä pari suttua Weedistä. Tein molemmat mallista ihan vain huvin vuoksi, en jäljitelläkseni Studio DEENin kädenjälkeä.

Olen aika tyytyväinen tuohon ylempään, alempi on melko hutaistu.
Sitten itse asiaan.

GNG suomidubattu DVD 1
"Japanin erämaissa ihmiset elävät vaarallisen lähellä Grizzly-karhuja, joten hyvinkoulutetut metsästyskoirat joutuvat usein suojelemaan isäntiään."
Tuo Grizzly-karhut pisti heti silmään. Eivät GNG:n karhut ole Grizzly-, eli harmaakarhuja vaan sepelkarhuja, lukuun ottamatta Kesakagea ja harppuunakarhua.

DVD 2
"Hopeanuoli ja Daisuki-poika ovat julmassa taistelussa Akakabutoa vastaan, mutta Daisuki hermostuu eikä uskalla ampua karhua."
Daisuken nimen kirjoitusmuoto on väärä. Daisukesta ollaan kuultu ties mitä muunnoksia vanhempien GNG VHSien kansissa.

DVD 4
"Sarjan viimeisessä osassa Hopeanuoli ystävineen on joutunut ansaan. He ovat jääneet loukkuun vuorten ympäröimän järven rannalle, ja ainoata pakotietä vartioi Akakabuto. Katso pelastuvatko he sieltä!"
Hävetti lukea tätä. Lopputaistelusta ei mainittu mitään, eikä tuo teksti liity tähän episodiin mitenkään. Mitään vuorten ympäröimää järveä ei edes esiinny missään vaiheessa sarjaa, enkä tajua mistä tämä takakansiteksti ollaan oikein revitty.

GDW 1
"Weedillä ja GB:llä on edessään mm. väkivaltaisen ja vahvan taistelukoiran kohtaaminen sekä emokoiran auttaminen, jonka pentu on julman koiralauman kynsissä."
Tämä 'taistelukoira' ei ole suinkaan taistelukoira vaan vahtikoira joka sattuu olemaan rodultaan tosa inu. Tuo emokoira- juttu on periaatteessa ihan  oikein, mutta animessa Lennyä ei esiinny.

GDW 2
"Weed ja hänen ystävänsä pääsevät ulos sortuneen vuoren sisältä, mutta armoton taistelu raivokasta ja ylivoimaista Deadly Weapon- koiraa vastaan on vasta aluillaan."
Kyseessä ei ollut vuori vaan Gajou, ja sekin sortui vain osittain alueelta jolla taistelua käytiin. Kaiken lisäksi Weed oli yksin Gajoun sisällä, lukuunottamatta Northia jonka P4 tappoi.
Deadly Weapon- nimessä ei varsinaiseti ole mitään väärää, mutta sitä nimeä ei mainita missään virallisesti enkä tiedä miksi sitä käytetään.
"Myös Daisuke etsii lannistumatta Weediä ja muita koiria, kantaen huolta näiden kunnosta."
Sama juttu kuin Lennyn kanssa, Daisukea ei edes vilahda animessa.

22. Luukku

Tein eilenkin luukun mutta jostain syystä blogger ei julkaissut sitä~

Taustakuvia

Joitain itse tekemiäni kökköjä ja hutaistuja  taustiksia, saa käyttää jos tahtoo ;3

21. Luukku

Apuaa enää kolme päivää jouluun!

                                       Tiikeriraitaisuus

Jo heti GNG animen alussa Ginin syntyessä tämän todettiin olevan tiikeriraitainen akita, joita arvostetaan hyvin paljon metsästyskoirina. 'Tiikeriraita' tarkoittanee brindleä väritystä, Gingassa ollaan käytetty tuon nimen kanssa pientä hienosäätöä.
Gingassa ollaan tietysti piirretty hahmot piirtäjän omalla tyylillä, ja ainakin kun näin itse miltä oikea brindle akita näyttää niin yllätyin vähän. Samoin taisi käydä Kain veljesten ja realistisen kai inun kanssa. Edes Ginin väritys ei oikeaoppisesti vastaa tavallista brindlen väritystä, ellei kyseessä ole jokin erikoistapaus värityksen kanssa. Kaikkihan tietävät että Riki ja Fuji eivät saisi loogisesti hopeista pentua, mutta ken tietää jos Shiron geenit ovat siirtyneet Rikin kautta Giniin ja siitä Weediin. GNG:ssä ja GDW:ssä tiikeriraitaisuudella on tärkeä merkitys, koska Ginin kohtalo riippui juuri tästä kuvioinnista, ja Weedillä huomattiin olevan jotakin tekemistä Ginin kanssa tämän kuvioinnin ja värityksen takia.
Saatan olla väärässä, mutta eiväthän raidat himmene pois koiran kasvaessa?
Ginin ollessa pentu raidat näkyvät tällä selvästi, mutta jo muutaman kuukauden ikäisenä ne vain katoavat pois. Mangassa on kuitenkin silloin tällöin jotain ruutuja joissa Ginille on tehty tiikeriraidat. Weedillä ei ole raitoja animessa missään vaiheessa, mutta Weedin ja Kagetoran dialogissa Kagetora tunnistaa Weedin tiikeriraitaiseksi. Ihan ensimmäisen Weed- mangan prologissa ja ensimmäisen luvun muutamalla sivulla Weedillä on selvät brindle- kuviot, mutta sitten ne häviävät mangan edetessä. Weed näyttää myös prologissa paljon realistisemmalta mutta sitten tyyli muuttui mangan edetessä.
Lieneekö urbaani legenda tiikeriraitaisten akitojen olevan muun värisiä akitoja parempia metsästyksessä Takahashin oma tempaus, vai mahtaako siinä olla jotain perää?
Jos ajatellaan sarjan kannalta tällaista 'tiikeriraitaiset ovat syntymästään asti tarkoitettu tällaiseen tehtävään' tai 'hallelujah pyhä tiikeriraitainen pentu on vihdoinkin syntynyt'- teemoja, ne vastaisivat esim. jossain fantasiakirjassa jotain henkilöä jolla voisi olla jokin legendaarinen syntymämerkki yms.

20. Luukku

Pahoittelen sitä että en ole kirjoittanut postauksia koska en ole ehtinyt. Vielä viimeisellä viikolla ennen joulua oli ties mitä kokeita ja menoja.

Tämän luukun aihe:

Suosikkipahikset

Akakabuto
Monet fanit ovat kertoneet pelkäävänsä tätä ihmissyöjänallea lapsena, ja Akakabuton todellakin voi myöntää pelottavaksi viholliseksi. Akakabuto ei käytännössä puhu sarjan aikana, ja  se on arvaamaton.

Kurojaki

Kurojaki on fanien keskuudessa melko suosittu hahmo. Omiin suosikkeihini se ei kuulu, mutta vihollishahmona Kurojaki on omaan mieleeni. Niin härski kuin kannibaali shinobi- koira voi olla, Kurojaki osoittaa myös kiintymystä pojalleen. Tehtävälle omistautumistakaan ei sovi unohtaa; Kurojakihan hyppäsi liekkeihin.

Batto

Batto on mangassa ja animessa ihan erilainen persoona, mikä tuli mangan kautta ilmi ja itse en tiedä, kumpi on parempi 'versio' Battosta. Animessa Batto on ihan perus hyvä vihollinen tuon kykynsä, mielen silmien, avulla. Vaikka luonne ei välttämättä ole muuttunut kauheasti verrattaessa animea mangaan, Battosta huokuu silti íhan eri persoonan moraali kuin mangassa. Mielestäni Batto on silti ihan yhtä hyvä niin mangassa kuin animessa.

10. Luukku

                                 Miksi juuri akita?

Kaikkien Gingan päähahmojen rotu on akita inu,  (Weed ja Orion eivät ole välttämättä puhdasrotuisia, mutta niiden geeneistä löytyy akitaa) kuten me tiedämme. Miten Takahashi päätyi valitsemaan juuri tämän rodun?

 

Yoshihiron lapsuusajoilla akitat olivat yleisiä metsästyskoiria, toisin kuten nykyään. Takahashin naapurissa asui myös akita, jota herra nuorena ihaili. GNG sijoittuisi samaan aikakauteen jolloin Yoshihro oli nuori, ja se olisi ehkä yksi loogisimmista syistä sille miksi juuri akitat on valittu Gingan päähenkilöiksi, onhan Riki metsästyskoira.

 Takahashi on myö itse kertonut että hän luo hahmonsa suunnitellen ensin hahmon luonteen, vasta sen jälkeen hän valitsee luonnetta vastaavan rodun ja ulkonäön, mistä monien hahmojen keskeinen yhdennäköisyys voi johtua. Akitat ovat tunnetusti hyvin uskollisia ja lojaaleja koiria, ja ehkä tunnetuin akita, Hachiko, on hyvä esimerkki tästä. Hachiko odotti joka päivä juna-asemalla omistajaansa, vaikka tämä oli kuollut työpaikallaan eikä palannut koskaan. Luonteeltaan akita sopii siis hyvin manga-sarjakuvan päähenkilöksi, etenkin kun kyseessä on Ginga ja päähenkilö on porukkansa johdossa. 

Yksi syistä voisi olla myös se, että akita inu nyt sattuu olemaan Japanin kansallisrotu, ja Takahashi halusi sen takia käyttää tätä rotua. Tai syynä voisi olla vain hetken mielijohde tai Takahashin tottumus piirtää pystykorvaisia koiria.

9. Luukku

Arvostelussa: Ginga Densetsu Anju To Jirômaru

Eli lyhennettynä GDATJ
Sisältää spoilereita!
Yleensä bloggaukseni ovat aina jäätävän pitkiä, yritän tehdä tästä vähän lyhyemmän.

GDATJ on vuosina 2010-2011 tehty yhden mangan mittainen tarina, joka julkaistiin alun perin Bessatsu manga goraku- lehdessä luku kerrallaan. Mangasta ollaan tehty ensimmäinen  ja toinen painos, joiden välillä en huomaa ainakaan itse mitään eroa. Manga on vähän päälle 200 sivua pitkä.
Omistan itse GDATJ:n ja se on minulle henkilökohtaisesti tärkeä manga koska se on ensimmäinen koskaan tilaamani Ginga- tavara, ja kuori jossa manga postiin tuli on yhä tallella. Ostin kyseisen mangan kun se oli ihan uusi.

Juonesta lyhyesti:
Anju- niminen tyttö asuu tarinan alussa sukulaisperheensä luona, koska tämä jäi orvoksi. Anjun isoisä(?)  rynnii kuitenkin paikalle ja ottaa Anjun pois sukulaisperheeltä, koska häntä kohdeltiin huonosti. Isoisä ottaa Anjun luoksensa asumaan maaseudulle Yuki- akitansa kanssa. Yukilla on neljä pentua; Jiromaru, Taromaru, Saburomaru ja Koyuki, joiden kanssa Anju leikkii ja viettää aikaansa. Isoisä on kullankaivaja, tai pikemminkin huuhtoja koska tämä löytää kultansa purosta. Eräänä päivänä hän menee Yukin kanssa taas tuttuun tapaan purolle, mutta tällä kertaa hän ei palaakaan. Isoisä on kiipeämässä jyrkkää mäkeä ylös kun tämän tarttuessa kasviin tai kiveen käärme pureekin kiinni hänen käteensä. Isoisä pelästyy ja kierii mäen alas, josta hän saa pahoja vammoja, ja kuolee. Yukin jalka jää samalla kiven alle. Illalla Yuki palaa takaisin, mutta ilman yhtä jalkaansa ja pahasti loukkaantuneena. Hän kertoo Jiromarulle mitä on tapahtunut, jonka jälkeen Yuki kuolee. Pian Anjun talolle tulee miehiä, ja yksi näistä lienee yksi Anjun törpöistä sukulaisista, joka vangitsee Yukin pennut säkkiin pienen riepottelun jälkeen, ja vie Yukin mukanaan autoonsa. Anju viedään takaisin sukulaistensa luo, mutta Jiromaru löytää tiensä tämän luokse. Anju karkaa sukulaistensa luota ja nukkuu yönsä puistoissa Jiromarun kanssa, saaden myös apua nuorelta naiselta. Manga loppuu aika yllättävästi, kun isoisän kultaa havitteleva mies yrittää ampua Anjua(?) mutta Jiromaru hyppääkin väliin.

Sitten itse arvosteluun:
GDATJ liittyy Gingaan, koska Yuki on sukua Ginille, ja itse mangan aikana mainitaan Riki. Tätä ei varmaan heti ajattele, koska tarinassa koirat ja ihmiset ovat yhtä suuressa osassa. Koirat puhuvat keskenään melko vähän, mutta Jiromarun ajatuksia ollaan kirjoitettu puhekupliin vähän väliä. Muilla pennuilla ei ole melkein yhtään omia repliikkejä, mikä jäi vähän pännimään. Gingasta poiketen tarina on ihan eri tyylinen ja ihmiset ovat tärkeässä osassa. Loppu oli yllättävä, ja juoni itsessään melko surullinen verrattaessa muuhun Gingaan jota olemme tottuneet lukemaan. Pidin kuitenkin tästä mangasta koska se on tavallisuudesta poikkeava ja hyvä. Jäi eniten harmittamaan se, kun en vaan osaa lukea japania. Jos osaisin tulkita sanoja enemmän monet asiat eivät olisi jääneet niin hämärän peittoon.

8. Luukku

Parhaat OSTit (GDW)

Crisis of Life and Death
Oma suosikkini. Soi itseasiassa tosi monessa kohtaa animen aikana.

OP song acoustic version 2
Soi muun muassa kohdassa jossa Weed ja muut ovat kuumalla lähteellä. Tosi nätti, vaikka onkin yksinkertainen.

Jerome & Kaibutsu
Koska 'Lisää video' systeemi ei suostu etsimään tätä Youtubesta niin piti laittaa linkki;
http://www.youtube.com/watch?v=lJGKhu0m1OQ
Kyseessä on siis Unreleased- OST, mitä ei ole millään CD levyllä. Mielestäni nätti ja surullinen OST, soi muun muassa kohtauksessa jossa Weed ja Jerome ovat koskessa ja kohdassa jossa Weed 'kuolee' lopputaistelussa. Älkää huomioiko taustaääniä, ääniraita on otettu suoraan animesta.

The Brave and the fearless
Taas tällainen julkaisematon OST, täytyy  laittaa linkki. Sori.
http://www.youtube.com/watch?v=IpcoBDBm-l8
En tajua miksei kaikkia OSTeja olla laitettu levylle, jotkut niistä  ovat ihan älyttömän hyviä.

The calling of Ohu
http://www.youtube.com/watch?v=5FftcCyBlEw
Saman nimisestä OSTista ollaan nähtävästi tehty kolme eri versiota, ihan hyviä kaikki

Exceed the verge of death
Sopii täydellisesti vakaviin taistelukohtauksiin. Tästä tulee sellainen 'final battle'- fiilis

7. Luukku

Parhaat OSTit (GNG)
Nämä eivät tule missään paremmuusjärjestyksessä, enkä ottanut mukaan tunnareita.

Shouri no Uta
'Voiton laulu' suomeksi. Tästä tulee juuri sellainen tunnelma kuin ostin nimikin sanoo.

Fighters
Tämä taitaa soida koko animen aikana vain kerran, kohtauksessa jossa Gin ja John juoksevat kohti kotia Rikin lauman tapaamisen jälkeen.

 

Call of the Wild
Ihan mahtava, tätä kuunnellessa tulee sellainen sankarimeininki-fiilis. Soi ainakin kohdassa jossa Gin menee kuiluun pelastamaan Daisukea. PId'n siitä miten GNG:n OSTit ollaan oikeasti soitettu, ja orkesteri on tehnyt töitä niiden eteen.

Across the Sea
Kaikkien action-tyylisten OSTien väliin on ihan kivaa vaihtelua saada tällainen rauhallinen ja rentouttava OST. Kun sitä kuuntelee niin siitä saa hyvän kuvan merestä ja kuinka Gin ja muut tähyilevät kaukaisuuteen~


                                
Welcome to Shikoku
Tunnelmallinen OST tämäkin,  kuvaa hyvin tunnelmaa kun mennään innokkaina johonkin ihan uuteen paikkaan, eikä oikein tiedetä vielä mitä on edessä.


Siinä kai kaikki, tai paremmin sanottuna omat lempparini GNG:n OSTeista. Tähän loppuun vähän extraa:
Kun selaisin osteja ja mietiskelin mitä tänne ottaisin, törmäsin OSTiin jota en ole tainnut kuulla aikaisemmin (en ole varma)

Yoake no Yumeoibtio
Oikeesti ei vitsi kuinka nätti ._. Harvinaista tässä on kanssa se, että laulaja on nainen eikä mies. En ole muistaakseni kuullut tätä OSTia edes animessa.

Ja loppuun fandomin ihmeitä: fnotte- nimimerkkiä käyttävä fani on tehnyt miksatun version Call of the Wildistä, Sorrowista ja GNG:n tunnarista laittamalla ne kaikki samaan kappaleeseen ja soveltamalla vähän. Tulos on tämä:

Siis ihan mahtava! Fnotte- herra on käsittääkseni tehnyt koko biisin itse.

 

Seuraavaksi olisi vuorossa parhaat GDW OSTit, huomenna jatkuu =)

6. Luukku

Hups, kirjoitan tätä aika myöhään...no joka tapauksessa aiheena olisi Yoshihiro- saman piirtoyylin kehitys ja muuttuminen~

1978-1989

Ensimmäisessä sarjassa jossa esiintyi koiria, Shiroi Senshi Yamatossa, koirat ja eläimet olivat melko realistisia, joku voisi sanoa Yoshihiron sen aikaista kädenjälkeä tökeröksi. Kuten useimmille piirtäjille käy, Yoshinkin piirtotyyli kehittyi hyvin paljon jo SSY:n aikana, ja se alkoi muistuttaa hyvin paljon GNG:ssä käytettyä piirtotyyliä. 

 

1984-1988

Ginga Nagareboshi Ginissä Takahashin piirtotyyli oli hyvin yksityiskohtaista, ja vaikka koirat oltaisiin piirretty enemmän piirtäjän omalla tyylillä, niin muut mangan eläimet ollaan piirretty hyvin realistisesti. Myöskin joidenkin hahmojen ensiesiintymisissä (esim. John ja Akatora) ensimmäiset ruudut jossa hahmo esiintyy ollaan piirretty aidon näköiseksi. Ideana oli ehkä näyttää enin miltä hahmo näyttäisi oikeassa elämässä, ja myöhemmin sarjan aikana se ollaan piirretty mangakan omalla tyylillä. Henkilökohtaisesti pidän kaikkein eniten juuri tästä Takahashin piirtotyylistä.

 

1999-2009

Noin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen on ihan ymmärrettävää, että oma piirtotyyli voi muuttua. Ginga Densetsu Weedissä koirien ulkonäkö on yksinkertaistettu, ja muutkin eläimet ovat sarjakuvamaisempia kuin ennen. Kaikki muistavat varmasti ruudun Rikistä jossa Akakabuto kantaa kahta lehmää mukanaan; kun piirtää paljon koiraeläimiä niin muutkin eläimet alkavat näyttää niiltä. Tyylin muuttuminen on herättänyt joidenkin fanien kesken negatiivisia mielipiteitä.

 

2009

GDW: Orionissa piirtotyyli on kutakuinkin sama kuin Weedissä, näiden sarjojen välissä ei ollut kunnon taukoa. Orionissa nähdään niin paljon pentukoiria, että pelkään itse Yoshihiron piirtotyylin muuttuvan koko ajan vain chibimäisemmäksi. En ole vielä lukenut Orionia, joten en voi sanoa siitä mitään pitäviä kommentteja pelkkien kansikuvien katsomisen perusteella.

 

5. Luukku

Uutta fanarttia:

The reason why we fight

Ja pientä väsäämääni hauskaa:

En omista kuvia

4. Luukku: Turinaa raakuudesta

"Yih"   "Sen pää räjähti!"  "..."  "Onks toi nuoli sen päästä läpi?!"  "Siinä meni otsalohko..."
                                                       "Jaa Hopsu, se raaka sarja"

Tällaisia kommentteja olen kuullut Gingan raakuudesta. Todella monet suomalaiset (ainakin omaa ikäluokkaani olevat) tuntevat Gingan koko saagasta parhaiten GNG:n dubatun animen, jota he ovat katsoneet lapsena. Vaikka tällaiset ei-fanittajat voisivat luokitella suomidubatun version ihan tavalliseksi tavalliseksi, niin 'Hopsusta' puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen sen raakuus ja 'veren lento'.
Miksi olen asiasta näin varma? Varmuuteni johtuu siitä, että ennen kuin minusta tuli oikea fani ja löysin Gingan uudelleen ajattelin juuri tällä tavalla.
Hassua on ehkä se, että en ole koskaan mieltänyt gingaa mitenkään pelottavaksi tai vastenmieliseksi. Onkohan se ihan normaalia? On, ihmiset ovat erilaisia.
Muistan päivän jona aloin katsoa suomidubattua animea fanitukseni alkupuolella. Katsoin ensimmäistä jaksoa, ja äitini (?) oli myös päättänyt katsoa sitä kanssani, kun olin kerran hössöttänyt gingasta niin paljon ja tämä halusi nähdä mikä tämä sarja nyt oikein on. En tietenkään toivonut tämän kyttäilevän Hopsua koska halusin katsoa sitä rauhassa, toinen syy oli se että hän ei tiennyt kuinka raaka GNG oikeastaan on...Vaikka kyseessä olikin dubattu 'lälly' versio GNG:stä. Kiemurtelin sohvalla kun kohtaus jossa Gohee leikkaa jalkansa pläjähti telkkarin näyttöön, ja muistan yhä elävästi äitini ilmeen kun ruutu täyttyi lentävällä verellä.
 Ihmiset ovat todellakin hyvin erilaisia; jos luen vaikka mangaa jossa vihollishahmon pää katkaistaan tai jotain vastaavaa tapahtuisi, se ei oikeastaan järkyttäisi minua juuri ollenkaan, pikemminkin tuulettaisin kun pahis saatiin päiviltä. Jos laittaisin jonkun satunnaisen henkilön lukemaan saman kohtauksen tämä voisi ehkä ihmetellä miten pystyn lukemaan sellaista tavaraa omalla tahdollani ja vielä pitää siitä. Tästä herää taas ajatus ihmisten ennakkoluuloisuudesta;
Muumien ikäraja aiotaan nostaa K 18: si koska sarja opettaa lapsia polttamaan, videopelit tekevät nuorista väkivaltaisia, konemusiikki pitäisi kieltää lailla koska se yllyttää nuoria käyttämään huumeita. (kyllä, tällainen naurettava adressi löytyi jostain netin syövereistä)
Olettavatko ihmiset sitten että kaikki Gingaa fanittavat olisivat sadistisia persoonia jotka nauttivat väkivaltaisten kirjojen lukemisesta ja elokuvien katsomisesta?

 

En tiedä vastausta tähän kysymykseen, koska en tiedä mitä tavalliset ihmiset ajattelevat asiasta.

Jollain tavalla olen 'tottunut' sarjojen raakuuteen ja väkivaltaan, ja ainoat kohtaukset GNG:stä jotka ovat herättäneet minussa järkytyksen tunteita ovat kohtaukset jossa Hayato seivästyy piikkiansaan Kogan kanssa sekä taistelu jossa harppuunakarhu repii Kesakagen alaleuan irti. Edes Akakabuto ei ole pelottanut minua lapsena, mikä taitaa olla harvinaista.

Jos ajatellaan Gingan raakuutta yleisesti, on ihan normaalia että Shonen mangassa nyt lentää vähän verta. Gingassa väkivalta ollaan kuitenkin otettu esille eri tavalla kuin muissa vastaavissa mangoissa/animeissa; Gingan tyyli on itseasiassa melko vakavamielinen, onhan lähinnä koko sarjan keskeisimpänä asiana sodankäynti. Jos raakuutta peiteltäisiin tai se olisi tabu jota sarjan seuraajille ei saisi näyttää, sarja ei toimisi samalla tavalla. Ginga on nimenomaan suunnattu nuorille ja aikuisille seuraajille, ei lapsille. Jos Gingaa verrataan muihin mangoihin, gingan raakuus eroaa muista sarjoista.

Väkivalta näytetään suoraan ilman sen kummempaa peittelyä, ja Gingan tyyli ylipäänsä tekee Gingan lukemisesta tai katsomisesta vähän erilaista. Monissa muissakin animeissa ja mangoissa on väkivaltaa, mutta harvoin tulee vastaan kohtauksia jotka voisivat oikeasti puistattaa. Tämä johtuu tyylistä, joka sarjassa on. Esimerkiksi jossakin satunnaisessa sarjassa kuten Kuroshitsujissa huidotaan moottorisahalla, mutta se ei järkytä katsojaa koska kyseessä on vain hahmo jolla on vain erikoinen ase. Jos Gingassa olisi hahmo joka voisi käyttää aseenaan moottorisahaa (tämä on kylläkin mahdotonta koska hahmot ovat koiria ^^') meininki muuttuisi aika veriseksi, uskon teidän ymmärtävän mitä tarkoitan.

Kohtaus Shingeki no Kyojin- mangasta jossa sarjan päähenkilö tulee syödyksi

 

Tämän postauksen pointti oli, että Gingan raakuus on omalla tavallaan ihan okei, vaikka se kuulostaakin sairaalta. Kyseessä on Shonen- manga, ja on sen tyylin omaista että siinä on väkivaltaa. Suurin osa Gingan lukijoista ei saa mitään vaikutteita tai mieltymyksiä raakuudesta, eikä se vaikuta käytökseen. Ginga tunnetaan raakana sarjana, mikä ei loppujen lopuksi ole mikään tabu ettei Gingaa saisi muka fanittaa.

 

 

 

3. Luukku

Weedin kolmas jakso, huomenna olisi kaiketi vähän eri aihe ettei teidän tarvitse katsella pelkkiä screenshotteja kaiket päivät =)

  Heti alkuun saadaan edustava kuva Meristä

 Smithin jalka kasvoi yön aikana takaisin?

                             Miten Kagetoran kasvonpiirteet voivat muuttua näin paljon saman kohtauksen aikana?

 Sivuhahmot näyttäisivät kuuluvan johonkin aivan toiseen animeen...

Seuraavaksi otettu kuva on otettu täysin vahingossa. Saanen esitellä:

Hologrammi Weed!

2. Luukku

                                               GB osaa nähtävästi juosta suorin jaloin?

 

      Niin kaunis~

                                                       

                                                                               ......

                                                         Bluen kirahvijalka

                                             Vähän iso pää ja lyhyt jalka? =,D

                                                     Weed. "Praise the lord!"

 

                                         Hookin erioistaito: mahalasku!

                                              

1. Luukku

Nonniin, olisi aika aloittaa joulukalenteri. Jouduin ottamaan kuvat kameralla koska en jaksanut alkaa säätämään koneella mitään...Kyseessä siis Weedin ensimmäinen jakso. Nauttikaa =)

Varsinaisia virheitä ei ole, taustan hahmoilta puuttuu vain tassut.

On ehkä hyvä että alkutekstit osuivat juuri Uiidon eteen...

Kysyn samaa, Weed

Pallokuviot ja takajalka

 

Rarrrgh

 

Studio Deenillä on tunnetusti ongelmia jalkojen kanssa

Silmissä häikkää?

Weedin kaunis pellenenä

GB näyttää melko iloiselta itkeäkseen

Lisää derppailua seuraavassa luukussa!